Sivut

20. elokuuta 2015

Blogini tarina

Open langat - blogin kirjoittaja Jaana haastoi minut kertomaan oman blogini ''synnyintarinan''.
Tuli itseasiassa ihan hyvään saumaan, kun olen monesti miettinyt kertovani syyn miksi blogini perustin.

Ohjeet:
1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki myös pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen).
2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.
3. Haasta mukaa neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.
4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.
5. Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi ‪#‎blogisitarina‬. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä.



Blogini täyttää loppu vuodesta 2vuotta. Mihkä se aika oikein mennyt?
Opettelin käsitöitä tekemään vuoden 2012 lopussa, se oli marraskuuta. Alkusyksy silloin oli ensimmäiseksi ns. ihanaa aikaa: olimme ostaneet oman kodin(ok-talon), kaikki piti olla kunnossa talon osalta.  Kunnes koitti syksy, alkoi hieman kääntyä alkutalven puolelle silloin alkoi helvetti elämässä. Talohan osottautui ihan juuri päinvastaiseksi mitä piti!
Silloin joku ''klik'' tapahtui päässä, ostin puikot, lankakeriä ja tulostin Novitan villasukkaohjeen netistä. Istuin monen monta iltaa kutomassa. Osasinhan mie kutoa varren, mutta se p**keleen kantapää oli se haasteellisin :D :D Kunnes sitkeällä harjoittelulla sen opettelin, voi sitä ilon riemua, kun eka villasukka valmistui.
Aloin työstää sukkia aivan urakalla, lankoja hamstrata  ja facebook sivuille latailin kuvia ''töistäni''.
Nälkähän kasvaa syödessä - vai mitä? Aloin eksyä kivoihin käsityöblogeihin ja päätin, että itsekkin perustan sellaisen.
Kait tämä blogi jollain tapaa toiminut myös ''ajatusten purkupaikkana'', vaikkakin vain käsityöaiheinen onkin ollut, muutama muun tyylinen postaus on ollut, mutta pääpaino ollut iän kaiken käsitöissä.

Monesti törmännyt linkkeihin missä ollut juttua kuinka kutominen mm. auttanut stressiin, ollut hyvä tapa ''selvitä'' vaikeasta elämäntilanteesta. Minä voin allekirjoittaa tämän, en varmasti olisi jaksanut taistella (ei ollut miellyttävin lopputulos kuitenkaan) tätä 3-vuotista helvettiä ilman lankoja ja puikkoja, ne auttoivat minua jaksamaan tämän koko prosessin mitä olen joutunut käymään talon tiimoilta. Jos joku tulee sanomaan ettei tuossa tilanteessa ole muuta vaihtoehtoa kuin selvitä vain, saa tulla astumaan minun saappaisiin, kokeilemaan mitä se helvetti on. Siinä tullut monet kyyneleet vieritettyä, monia unettomia öitä, monia tunnemyrskyjä... ja tässä ollaan!
Hartioiltani tippui jumalattoman (anteeksi nyt kielen käyttöni!) iso kivi hartioiltani, se piru kivi yritti minua lannistaa, mutta minä näytin närhen munat sille, minä voitin sen kiven taakan!

Blogini taitekohta.
Hhmm... sanotaanko näin, että uudet lukijat ovat ilonasia, olen löytänyt uusia ihania blogeja sitä myöten. Alkuunhan blogini oli villasukka täytteinen, olen pikku hiljaa alkanut opetella uutta: lapasia, pipoja, huiveja jne.


Haastan kertomaan oman blogitarinan mm. seuraaville bloggaajille:



Megatar - blogi

Nappikuja 6 - blogi.

Ps,. Haastan muutki tekemään joita kiinnostaa kertoa blogin tarina :)

10 kommenttia:

  1. Minäkin olen huomannut, että puikkoihin tulee tartuttaa silloin kun jokin asia stressaa. Toivottavasti jatkossa saat neuloa ilman suurempia kiviä hartioilla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Neulominen on kyllä terapeuttista, auttaa jaksamaan elämän vaikeissa tilanteissa.

      Poista
  2. Minäkin olen huomannut, että puikkoihin tulee tartuttaa silloin kun jokin asia stressaa. Toivottavasti jatkossa saat neuloa ilman suurempia kiviä hartioilla!

    VastaaPoista
  3. Ihana lukea blogisi tarina. Vaikeuksien kautta voittoon <3
    Neuleet on terapiaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen monesti miettinyt kirjotanko tarinani, nythän se tuli julki.
      Ehkä jopa tulee muuallekkin julki tarinani, haluan vain varoittaa ihmisiä.

      Poista
  4. Oli mukava luke blogisi tarina. Onneks olet löytänyt käsityö stressiä helpottamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3
      Ja ennen kaikkea se on jäänyt elämääni, olen siitä hyvin kiitollinen.

      Poista
  5. Kiitokset haasteesta! Haaste otetaan vastaan :)

    VastaaPoista
  6. Kiitokset haasteesta! Haaste otetaan vastaan :)

    VastaaPoista

Puumerkkisi piristää päivääni, se on niitä kuuluisia arjen pieniä iloja ♥


~Kiitos kaunis kommentista~